Tupakan tutkimusjohtajat kutsuvat vape-keskustelun uudelleenarviointiin.

Alle kuukauden päästä FDA:n odotetaan tekevän päätöksiä höyrytuotteiden hyväksymisestä, uusi asiakirja arvostetulta pitkän linjan tupakkavalvonnan johtajalta voisi perustavanlaatuisesti muuttaa keskustelua höyryn ympärillä. Sen on tarkoitus tehdä juuri niin.

Asiakirjassa väitetään, että julkinen ymmärrys höyristä on ollut myrkytetty voimakkaiden etujen toimesta, jotka ovat liioitelleet nuorille aiheutuvia riskitekijöitä ja pitkälti jättäneet huomiotta höyryn mahdolliset hyödyt aikuisille, jotka polttavat. Kirjoittajat sanovat, että aikuiset tupakoitsijat ryhmänä ovat tulleet näkymättömiksi tupakkavalvontaryhmille ja mediassa, joka hallitsee yksipuolista keskustelua.

Tänään julkaistu asiakirja American Journal of Public Health -lehdessä on kirjoittanut 15 aiempaa presidenttiä Nikotiinin ja tupakan tutkimusyhdistyksestä (SRNT), jota johtaa Michiganin yliopiston kansanterveystieteen emeritusprofessori ja dekaani Kenneth Warner. Warner esitteli löydösten yhteenvedon aiemmin tänä vuonna Yhdysvaltojen E-Savukekokouksessa.

Kirjoittajat ovat keskeisiä ja arvostettuja henkilöitä tupakkavalvontakentällä. Warnerin lisäksi heihin kuuluvat Neal Benowitz, Dorothy Hatsukami, Nancy Rigotti ja Robert West—kaikki tunnettuja nimiä tupakkavalvonnan alalla. Ketään heistä ei voida syyttää tupakka- tai höyrypuolustajista, eikä ketään voida hylätä asiantuntemattomina.

Vaikka asiakirjan ensisijainen arvo on kirjoittajien maineissa, se toimii myös hienosti tiiviinä kirjallisuuskatsauksena, esittäen molemmilta puolilta todisteita useimmista nykypäivän suurista höyryasioista helpossa muodossa kiireisille toimittajille.

Kirjoittajat viittaavat kasvaviin todisteisiin sekä kliinisessä että väestötutkimuksessa siitä, että höyry auttaa tupakoijia lopettamaan tupakoinnin; he kuvaavat tuoreita laskuja savukkeiden myynnissä, jotka vastaavat höyryn käytön lisääntymistä; ja he huomauttavat, että politiikat (kuten verot), jotka vähentävät höyryn käytön houkuttelevuutta, lisäävät tupakointia, tekevät kahdesta käytännöstä taloudellisia substituutteja.

He kyseenalaistavat todisteet, että höyry aiheuttaa “epidemian” nuorten nikotiiniriippuvuuden, vedoten tutkimuksiin, jotka eivät osoita väestötasolla lisääntyvää nikotiiniriippuvuutta, ja hyvin vähän säännöllistä höyryn käyttöä tupakkanaivista nuorista. Ja he viittaavat tutkimuksiin, jotka osoittavat, että “höyry todennäköisesti ohjaa enemmän nuoria pois tupakoinnista kuin kannustaa heitä tupakoimaan.”

Kirjoittajat ovat varovaisia makukeskustelun suhteen, mutta he myöntävät, että maut ovat tärkeitä aikuisille entisille tupakoitsijoille, jotka ovat lopettaneet höyryn avulla. “Vaikka makukielto voisi vähentää nuorten kiinnostusta e-savukkeisiin," he kirjoittavat, "se voisi myös vähentää aikuisten tupakoitsijoiden höyryn käyttöä tupakoinnin lopettamiseksi.” He ehdottavat makuhöyryn rajoittamista vain aikuisille tarkoitettuihin vähittäismyyntipisteisiin, kuten höyrykauppoihin.

Vaikka ketään ei mainita nimeltä, Warner ja hänen kollegansa ovat aidosti huolissaan Bloombergin rahoittaman Campaign for Tobacco-Free Kids -kampanjan ja heidän liittolaistensa taktiikoista, jotka ovat sulkeneet pois aikuisia tupakoitsijoita koskevat näkökulmat poliittisesta ristiretkestään. Julkisen terveydenhuollon viranomaiset, kuten FDA ja CDC, eivät ole olleet kovin paljon parempia.

“Vaikka todisteet viittaavat siihen, että höyry lisää parhaillaan tupakoinnin lopettamista,” he kirjoittavat, “vaikutus voisi olla paljon suurempi, jos julkinen terveydenhuollon yhteisö kiinnittäisi vakavaa huomiota höyryn mahdollisuuteen auttaa aikuisia tupakoijia, tupakoijat saisivat tarkkaa tietoa höyryn ja tupakoinnin suhteellisista riskeistä, ja politiikat suunniteltaisiin tupakoitsijoiden mahdolliset vaikutukset mielessä. Niin ei tapahdu.”

Monet 34 miljoonasta tupakoivasta aikuisesta ovat alhaisemman tulotason tai alhaisen koulutustason väestöryhmistä, sekä riskiryhmistä kuten LGBTQ-kansalaisista ja mielenterveysongelmista kärsivistä henkilöistä. Kirjoittajat sanovat, että höyry voisi auttaa näitä ryhmiä saavuttamaan elinajanodotteen pariteetin muun aikuisväestön kanssa. Tämä tekee höyrystä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksen—kuten monet höyryä kannattavat ovat aiemmin huomauttaneet.

Julkisen terveydenhuollon viranomaiset ja tupakkaa vastustavat järjestöt, jotka hallitsevat höyrykeskustelua, eivät yksinkertaisesti ota huomioon tupakoivien aikuisten elämää osana keskustelua. Ikään kuin he eivät olisi olemassa.

“Yhteiskunnan enemmän etuoikeutettujen jäsenten silmissä tämän päivän tupakoijat saattavat olla lähes näkymättömiä,” kirjoittavat Warner ja hänen kollegansa. “Todellakin, monet varakkaat, koulutetut Yhdysvaltalaiset saattavat uskoa, että tupakoinnin ongelma on suurelta osin ‘ratkaistu.’ He eivät tupakoi. Heidän ystävänsä ja kollegansa eivät tupakoi. Heidän työpaikoillaan ei tupakoida, eivätkä ravintoloissa ja baareissa, joissa he käyvät. Silti 1 jokaisesta 7 Yhdysvaltain aikuisesta on edelleen tupakoija tänään.”

Warnerin asiakirja ei luultavasti opeta poliittisesti aktiivisille höyryn käyttäjille mitään uutta asioista, mutta se ei olekaan olennaista. Se on asiakirja, joka tarvitsee jakamista paikallisille ja osavaltion poliitikoille, lainaamista toimituksille, linkittämistä vasta-argumentteihin sosiaalisessa mediassa, ja (metaforisesti) raapustamista julkisen terveydenhuollon virastojen seiniin.